sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Sattuman kauppaa eli meidän tarina

Tapasimme tulevan mieheni kanssa tammikuussa 2011. Olin edeltävänä keväänä valmistunut ylioppilaaksi, mutta jatko-opiskelupaikkaa en ollut syksyksi saanut. Tämä siis tarkoitti välivuotta. Suuntasin muiden välivuotta viettävien tapaan työkkäriin, josta ensin päädyin työharjoitteluun työmarkkinatuella pariksi kuukaudeksi. Vuoden lopulla haettiin nuoria mukaan työkkärin kautta järjestettävälle valmennuskurssille, jonka tavoitteena oli tutustuttaa eri aloihin ja auttaa pääsykokeisiin valmistautumisessa. Päätin siis hakeutua mukaan kurssille, koska se kuulosti minusta vähemmän työtä vaativalta kuin työharjoittelu ja rahaa sai enemmän. Tosi hyvät syyt siis. En ihan hirveästi kurssia edes kaivannut, koska hain ensisijaisesti opiskelemaan Skotlantiin, jonne haettiin jo vuodenvaihteessa ja olin satavarma sisäänpääsystäni.

Aberdeenin yliopisto
Nykyinen siippa löytyikin sitten sieltä työkkärin kurssilta. Vietimme kurssiporukalla paljon aikaa yhdessä ja kävimme usein ulkona ja hengaamassa yhden kurssilaisen luona, joka asui Jyväskylän keskustassa. Yhtenä iltana minä tein sitten viinipullon rohkaisemana aloitteen ja päädyimme juttelemaan koko yön. Illan päätteeksi pyysin miekkosta nukkumaan viekkuun ja kyllähän se suostui. Tämän jälkeen emme nähneet toisiamme varmaan viikkoon, koska mies sairastui kamalaan nuhakuumeeseen. Vaihdoimme sitten viestejä facebookin välityksellä ja mies ilmoitti, että haluaa viedä minut kunnollisille treffeille. Minä sitten vaan varmistelin, että onko hän nyt ihan varma niistä treffeistä, koska tiesin hänen olevan kovassa kuumeessa enkä luottanut tämän vuoksi hänen arvostelukykyynsä :D. Ennen treffejä ehdin kuitenkin karata Skotlantiin kahdeksi viikoksi. Halusin lähteä sinne katsastamaan mahdollisia tulevia yliopistojani ennen päätöksen tekemistä. Ehdimmekin tavata miehen kanssa vain kerran ennen kuin suuntasin muille maille kahdeksi viikoksi.


Näiden viikkojen aikan pidimme miekkosen kanssa yhteyttä netin ja puhelimen välityksellä. Puhelinlasku olikin kauhea, kun palasin Suomeen. Viikot erillään antoivat myös aikaa miettiä ja pohtia asioita, jolloin tein myös sen päätöksen, että kyllä meidän kannattaa yrittää. Mennä treffeille ja muuta. Reissuni jälkeen olimmekin erottamattomat. Olimme hirveitä loisia, kun vietimme suurimman osan ajasta tämän erään kurssilaisemme olohuoneessa. Suuret kiitokset hänelle, koska ilman häntä emme olisi varmaankaan päätyneet yhteen. Pienen pohdinnan jälkeen aloimme seurustella 25.3.2011. Tätä ennen olimme ehtineet tapailla jo joitain viikkoja. Päätös seurustelusta tehtiin, kun ostimme lentoliput Pariisiin. Ajattelimme, että ollaan sitä jo aika vakavilla vesillä, kun yhdessä lähdetään ulkomaille.

Ensimmäistä kertaa Pariisissa
3 viikon seurustelun jälkeen olimmekin jo yhdessä Pariisissa. Ei mennyt kauaakaan, kun jo muutimme yhteen. (Koska kumpikaan ei halunnut majailla toisen porukoiden luona, asuessamme molemmat yhä kotona.) Yhteenmuutto muutti omat suunnitelmani täysin, koska päätin jäädä miehen luokse Suomeen ja luopua opiskelupaikastani Skotlannissa. Onneksi olin löytänyt työpaikan Jyväskylästä samaan aikaa, kun muutimme yhteen, joten ylimääräinen välivuosi sujui varsin mukavissa tunnelmissa. Oli kuitenkin raskasta päättää jäädäkö tänne vai lähteäkö Skotlantiin. Nyt jälkikäteen on tietenkin helppo sanoa, että tein oikean päätöksen, mutta silloin kun päätöksen tein, oli asiassa monia muttia: entä jos erotaankin, ja olen luopunut mahdollisuudesta opiskella ulkomailla, entä, jos en pääsekään Suomessa yliopistoon, kun hakijoita on niin kauheasti yms. Onneksi päätin jäädä tänne, koska muuten en varmaankaan olisi menossa naimisiin ihanan miehen kanssa kesällä 2015.

Hyvä meno alusta pitäen. Huhtikuu 2011, koneenvaihto Norjassa
Aa... ja mikäs se sattuma sitten olikaan. Olimme olleet koko lukion ajan eli 3 vuotta samassa lukiossa emmekä olleet ikinä vaihtaneet sanaakaan. Hyvä, että kohtasimme sitten lukion jälkeen!

2 kommenttia:

  1. Todella kaunis kohtaaminen <3:) Pari kyyneltä ehti tulla kun luki tätä. Paljon onnea :).

    VastaaPoista