tiistai 17. syyskuuta 2013

Vikatikit

Vielä viimeisen kerran hääpukuja. Kymmenien sovittamieni pukujen sekaan mahtui pari sellaistakin, jotka eivät vain iskeneet. Ne ovat varmasti kauniita jonkun muun pukuina, mutta eivät olleet omaan mieleeni. Haluaisinkin jakaa nyt nämä niin sanotut vikatikit kanssanne.

Aloitetaan täydellisestä katastrofista, jolle lähinnä naureskelin, mutta pitihän sitä yhtä merenneito-mallista kokeilla. En muista mekon valmistajaa enkä mallia, mutta kyseinen mekko löytyi Morsiusgallerian valikoimista, kuten muutkin tämän postauksen mekot.


Toinen villimpi kokeilu oli seuraava ehkä hiukan rantahäihin soveltuvampaa mallia oleva mekko, joka poikkesi kyllä runsaasti ihailemistani pitsiunelmista.


Morsiusgallerian myyjä kiikutti minulle sovitettavaksi tämän seuraavan mekon. Sinänsä siitä löytyi piirteitä, joita mekostani hain, mutta yläosa toi minulle liikaa mieleen jonkun linnanneidon.


Seuraavassa mekossa ei sinänsä ollut mitään vikaa. Mekko oli kaunis, mutta liian iso. Hihallisia mekkoja sovittaessani ongelmaksi muodostuikin se, että ihonmyötäisiksi tarkoitetut pitsihihat rypistyivät miten sattuu, niiden ollessa aivan liian isot. Kyseessä oleva mekko taitaa olla White One Nigeria.


Viimeisenä kokeilin mekkoa, jossa selkä oli paljaana. Olin halunnut sovittaa sellaista mekkoa jo pitkään ja kun bongasin sellaisen Morsiusgallerian näyteikkunasta olihan sitä sovitettava, vaikka se ei muuten vastannut hakemaani tyyliä. 


Mekon takaosa näytti kuitenkin päälläni vähän omituiselta ja ihoni oli atooppisen ihottuman jäljiltä vähän rankassa kunnossa. Uskon, että jos selän aukko olisi ollut enemmänkin soikion muotoinen tai jos siihen olisi yhdistetty jotenkin pitsiä, se olisi miellyttänyt silmääni enemmän. Tämän Etsystä löytyvän mekon tyyliin.

Koin kuitenkin mekon löytämiselle tärkeäksi sen, että sain kokeilla monia eri mallisia mekkoja. Voinkin siis lämpimästi suositella morsioille useamman liikkeen kiertämistä ja pukujen sovitusta ilman ennakkoluuloja. Annoin myös sovitusseurueeni valita minulle sovitettavaksi mekkoja, joita itse en olisi välttämättä valinnut. Kaikki morsiot suunnatkaa siis avoimin mielin kohti morsiuspukuliikkeitä ja ottakaa kokemuksesta ilo irti!

Kuvat jälleen kaasoni Aikun ja pikkusiskoni Sintun käsialaa.

1 kommentti:

  1. Juuri näin! Avoimin mielin ehdottomasti! Ja kannattaa kuunnella myös ammattitaitoisia myyjiä :)

    VastaaPoista