perjantai 13. syyskuuta 2013

Hääpuvun metsästys

Itselleni, kuten varmaan monelle muullekin morsiamelle, hääpuku on yksi häiden tärkeimmistä asioista. Monilla on mielessä se yksi täydellinen mekko, joka on pakko saada. Itselläni oli mielessä kuitenkin useita eri mekkoja, joista mikä tahansa olisi loppuen lopuksi oikeastaan kelvannut. Rakastan 1700- ja 1800-lukujen isoja mekkoja korsetteineen, joten halusin mekkoon runsaasti helmaa. Toinen asia, mitä vaadin mekoltani oli pitsi. Pidän pitsistä ihan yleisesti ja tykkään arjessa käyttää vaatteita, jotka sisältävät pitsiä. Onnekseni pitsimekot ovat nyt kuuminta hottia eli kaupat suorastaan pursuavat pitsipukuja. Netin maailmassa olin ihastunut sweetheart kaula-aukkoon, joten sen sisältävää pukua oli tietty pakko päästä kokeilemaan. Onneksi sweethear miellytti minua myös luonnossa, joka näkyykin siinä, että sellainen kaula-aukko löytyy kahdessa kolmesta ensimmäisestä suosikkipuvustani.

Ehdin käydä sovittamassa pukuja useampaan otteeseen sekä Tampereen Morsiusgalleriassa että Tyynelässä. Kerran kävin myös kiertämässä Helsingin Stockmannin hääpukuosaston, mutta sovittelemaan en alkanut. Sain kuitenkin erittäin hyvää palvelua siihen nähden, että astelin paikalle opiskelijahaalari päällä suoraan opintotuki-mielenosoituksesta. Mekot eivät vain valitettavasti olleet siellä mieleeni ja hintahaitarikin oli melko korkea.

Ja nyt kuvia kehiin. Ensimmäinen mekko, johon ihastuin oli White Onen Toscana (900 euroa)
Valmistajan sivulle
Luovuin kuitenkin Toscanasta koska minua alkoi ärsyttämään vyötärökaistale, joka erottui mielestäni liian selkeästi sekä luonnossa että valokuvissa, vaikka se oli koitettu integroida osaksi pukua.

Toiseksi suosikiksi muodostui Morsiusgalleriassa alennuksessa ollut Haute Couturen Lady Catherinen mekkoa muistuttava hääpuku:

Tätä mekkoa oli kuitenkin vain tuo yksi kappale alerekissä ja pidin sitä vähän raskaana meidän kesähäihimme. Rakastin kyllä mekon äärettömän pitkää laahusta sekä sen pitsihihoja ja jos olisimme pitäneet talvihäät tai häämme linnassa, niin tämä olisi ollut mekkoni. Seuraavan kerran kun kävin Morsiusgalleriassa mekkoa ei siellä enää ollut eli tästä tuli jonkun muun kuin minun hääpukuni.

Muotitalo Tyynelässä ihastuin vielä kolmanteen mekkoon nimittäin Atelier Diagonalin (nykyisin Avenue Diagonal) Osakaan (990 euroa muistaakseni). Tyynelässä ei kuitenkaan saanut valokuvata, joten tässä firman kuva kyseisestä mekosta.

Valmistajan sivulle
Pidin Osakassa siitä, että se korosti erittäin runsaasti vyötäröä sekä sai minut näyttämään entistä pidemmältä. Plussaa Toscanaan nähden Osakassa oli myös se, että koristelut jatkuivat pidemmälle helmaan. Yhtenä suurena erona näissä mekoissa oli myös se, että Osakassa oli käytetty hopeista lankaa, joka sai pitsikoristeet hohtamaan valossa. Tyynelää haluan tässä yhteydessä kehua siitä, että heiltä löytyi minulle oikean kokoisia mekkoja sovitettavaksi, kun taas Morsiusgalleriassa lähes jokainen puku piti kiinnittää päälleni nuppineuloilla, koska ne olivat monta kokoa liian isoja. Yksi syy miksi varmasti ihastuinkin Osakaan oli se, että se istui aivan täydellisesti, koska se oli juuri sopivan kokoinen. Harmittamaan Tyynelässä kuitenkin jäi se, etten saanut valokuvia mekosta itseni päällä ja palvelu oli alkuun vähän nihkeää. Voi olla, että olisin päätynyt tähän mekkoon, jos en olisi bongannut hääpukukirppikseltä nykyistä mekkoani.

Lopullisesta valinnastani lisää tuonnempana ettei tämä venähdä kilometripostaukseksi. Esittelen seuraavassa postauksessa myös sulhasen äidin suosikkimekon, joka muistutti vähän Catherine-mekkoa ainakin kaula-aukkonsa osalta.

Kiitokset kaikista kuvista kaasolleni Aikulle!

2 kommenttia: